VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY:N HISTORIAA

Perustettu nimellä Veteraanikuorma-autojen seura ry, nimenmuutos 22.3.2010.


Veikko Hoppulan alkuperäisteksti on julkaistu v. 2009 Ilkka Heikinheimon toimittamassa SAHK:n 50v-historiikissa
ANNETAANPA VÄLIKAASUA! – 50 vuotta autohistoriallista osaamista.

Alkuperäistekstiä täydennetään vuosittain.

VETKU - PIENESTÄ HARRASTAJAPORUKASTA SUUREKSI KULTTUURIJÄRJESTÖKSI

Suomalaisella kuorma-autoteollisuudella ja ammattiautoilijajärjestöllä merkittävä osuus Vetkun synnyssä

KAL-1_ja_JuhaNorppaRahkola_pOy Sisu Auto Ab:lla edeltäjäyhtiöineen on oma merkittävä sijansa suomalaisen hyötyajoneuvohistorian tallennuksen ja perinteen vaalimisen käynnistymisessä 1980 -luvulla. Oy Sisu Auto Ab lahjoitti vuonna 1984 Suomen Kuorma-autoliitolle kohtuullisen hyvin säilyneen ja alun perin kuorma-autoksi linja-auton rungolle vuonna 1936 valmistetun Sisu SH-6:n. Kuorma-autoliitolle lahjoitus oli varsin mieleinen, olihan auton valmistusvuosi sama kuin liiton edeltäjän Henkilö- ja kuorma- autoliikennöitsijäin liiton perustamisvuosi. Edesmenneen suonenjokelaisen ammattiautoilijan, Jalmari Konttisen perikunnalta peräisin oleva auto käyttökunnostettiin ja rekisteröitiin KAL-1 tunnuksilla Karjaalla ennen sen luovutusta.

”Kuorma-autoliiton tarkoituksena oli alusta alkaen säilyttää monessa suhteessa arvokas auto suomalaisen kuorma-autoliikenteen läpimurron symbolina. Olihan kuorma-auto ajanut tämän Sisun aktiivipalvelusvuosina johtavaksi tavarankuljettajaksi ohittaen hevosen ja junan” kertoi viestintäpäällikkö Juha Norppa-Rahkola. Hän sai myöhemmin tehtäväkseen selvittää mahdollisuudet järjestäytyneen kuljetuskulttuurin perinnetallennuksen käynnistämiseksi, kun KAL:ssa virisi ajatus saattaa vanhoja kuorma-autoja harrastavat jäsenensä yhteen.
”Ajatusta erillisen yhdistyksen perustamisesta vauhditti liiton 50-vuotisjuhlien yhteydessä Espoon Otaniemessä kesäkuun 26-29. päivinä 1986 järjestetty veteraanikuorma-autojen esiintyminen. Tämä oli ilmeisesti ensimmäinen valtakunnallinen veteraanikuorma-autonäyttely Suomessa. Paraatiajo Espoosta halki Helsingin keskustan herätti paljon huomiota niin lehdistössä kuin kadulla liikkuvassa yleisössäkin. Monet liiton jäsenistä alkoivat haikailla ’sitä ensimmäistä kuorma-autoaan’ ja samanhenkistä harrastajapiiriä”, muisteli Norppa-Rahkola.

SKAL_arkisto_pSaatuaan vahvaa taustatukea mm. Kai Lauri Bremeriltä ja Olavi Salliselta Norppa-Rahkola esitti Ammattiautoilija-lehdessä yleisen kutsun saapua perustamaan vanhojen kuorma-autojen harrastajien seuraa Kuopion jäähallin kahvioon lauantaina kesäkuun 6. päivänä 1987 kello 16.00. Ajan ja paikan valintaan vaikutti kyseisenä viikonloppuna Kuopiossa pidettävä Suomen Kuorma-autoliiton liittokokous. Jo alusta alkaen KAL:n tarkoituksena oli koota yhteen kaikki vanhojen kuorma-autojen harrastajat rajaamatta jäsenyyttä esimerkiksi ammattimaiseen kuorma-autoliikenteeseen tai liiton jäsenyyteen. Aloitteen tulo ammattimaisen kuorma-autoliikenteen piiristä ja perustamisjärjestelyjen hoitaminen alan järjestön toimesta johtui käytännön syistä.

Perustaminen

Harrastajien kokouksen avasi kutsun esittäjänä Juha Norppa-Rahkola ja sen puheenjohtajaksi valittiin lappeenrantalainen liikennöitsijä Eino Sinkko, joka osaltaan kertoi vanhojen kuorma-autojen harrastuksen leviämisestä ammattiliikenteen piirissä. Hän piti hyvänä Kuorma-autoliiton aloitetta seuran perustamisesta ja harrastajien kokoamisesta yhteen korostaen, että toimintaan halutaan mukaan kaikki Suomen kuorma-autoharrastajat. Vilkkaan keskustelun jälkeen Sinkko tekikin esityksen seuran perustamisesta kaikkien vanhojen kuorma-autojen harrastajien yhdyssiteeksi, mistä myös päätettiin yksimielisesti. Kokouksen sihteerinä toimineen Norppa-Rahkolan laatimaan pöytäkirjaan merkittiin Veteraanikuorma-autojen seuran perustajajäseniksi kaikki kokouksessa sen allekirjoittaneet 14 henkilöä. Väliaikaiseksi hallitukseksi toimintaa käynnistämään valittiin työryhmä Eino Sinkko, Olavi Piiparinen ja Juha Norppa-Rahkola. Lappeenrantalainen liikennöitsijä Eino Sinkko toimi Seuran ensimmäisenä puheenjohtajana. Ensimmäisen varsinaisen toimintavuoden johtokuntaan kuuluivat: Olavi Piiparinen Joensuusta, Olavi Sallinen Kangasalta, Martti Kuva Mikkelin mlk:sta sekä Juha Norppa-Rahkola Vantaalta. Lappeenrannassa 18.10.1988 pidetyssä kokouksessa puheenjohtajaksi seuraavalle toimintavuodelle valittiin Olavi Piiparinen, joka toimi tehtävässä vuoden 1991 loppuun.

Tutuksi suurelle yleisölle: keikkaperinteen komea alku

Perinnetietouden ja historiallisen aineiston kerääminen, säilyttäminen ja tallennus tulevien sukupolvien hyödynnettäväksi vaatii panostuksia paitsi alan harrastajilta, myös niiltä, joiden hallussa on aiheesta materiaalia tai hiljaista tietoa. Siksi on ensiarvoisen tärkeätä, että tietoisuus järjestelmällisen taltioinnin olemassaolosta kattaa mahdollisimman laajasti koko väestön. Yleisen arvostuksen kohottaminen perinneasioita kohtaan on myös eräs seuran perustavoitteista.

Veteraanikuorma-autojen seuran toimintaa ja tarkoitusperiä päätettiin esitellä suurelle yleisölle näyttävän vanhojen kuorma-autojen matka-ajon avulla. Ajo toteutettiin kesäkuussa 1989 nimellä Pitkä Keikka, joka käynnistyi Rovaniemeltä ja päätyi Lappeenrantaan. Kuorma-autojen, kuljettajien ja apumiesten kuljetukset eteläisestä Suomesta Rovaniemelle hoiti veloituksetta Valtion Rautatiet, jota edusti ajon järjestelytoimikuntaan mukaan kutsuttu seuran jäsen, huoltopäällikkö Veikko Hoppula rautatiehallituksesta. Autoja mukaan ilmoittautui 28. Vanhin osallistuja oli Ollilalaisen Timo Entosen Ford TT vm. 1925. Reilun 800 km:n mittaisen keikan varrella järjestettiin näyttäviä yleisötilaisuuksia alan yritysten myötävaikutuksella, median seuratessa aktiivisesti autovanhuskolonnan kulkua. Julkisuustavoite oli saavutettu.

Pitkän Keikan, kuten vuotta myöhemmin toteutetun Jäämeren Keikankin järjestelyissä mahtavan työpanoksen teki kuorma-autohistorian kirjallisen tallennuksen monitoimimies, Suomen Kuorma-autoliiton silloinen tiedottaja Olli Blomberg. Olli toimi molempien matka-ajojen ajomestarina kantaen vastuun niin yrityskontakteista, aikataulutuksesta kuin tiedottamisestakin. Molemmista mainituista ajoista tehtiin myös videotallenteet, sekä lisäksi TV2:lle Petsamon kuljetuksista kertova dokumenttiohjelma, jossa esiintyi runsaasti seuramme jäseniä ja heidän autojaan. Tallenteiden käsikirjoitukset-, kuten suurelta osin musiikkikin ovat seuran silloisen puheenjohtajan Olavi Piiparisen käsialaa.

Kuljetuskulttuuri on osa kansallista historiaamme

Hyötyajoneuvohistorian tallentaminen on Veteraanikuorma-autojen seuran piirissä koettu tärkeäksi sekä teknistä- että Suomen kansallista kehitystä ajatellen. Itsenäisyytemme alkuaikojen kuljetuskalustoa on taltioituna kovin vähän. Seuraa tallentamaan kuljetustoiminnan kehitysvaiheita ja samalla vaalimaan perinnettä, jonka voimin yhteiskuntamme jälleenrakentaminen sotien jälkeen on toteutettu, ei perustettu hetkeäkään liian aikaisin. Ajasta muistuttava esineistö on paljolti kadonnut, koska juuri jälleenrakentamisen aikana 1950 -luvulla jouduttiin materiaalipulasta johtuen uusiokäyttämään lähes kaikki vähänkään kelvollinen kuorma-autokalusto mm. traktorien perävaunuiksi, maatalouden paikallismoottoreiksi ym.

Joillakin suurilla kuljetussavotoilla, erityisesti välirauhan (1940-41) aikaisella Petsamon liikenteellä, on ollut jopa kansainvälisesti suuri taloudellinen merkitys. Hoidettiinhan suomalaisten 1570 ruotsalaisten 401 ja norjalaisten 10 kuorma-auton avulla elintärkeät ulkomaankuljetukset Liinahamarin syväsataman ja Rovaniemen rautatieyhteyden välillä sotatoimien suljettua kaikki muut satamat koko Euroopan alueelta.

Ajoneuvohistoriaa hyvin laajasti ja monimuotoisesti tallentanut seuran hallituksen silloinen jäsen, kangasalalainen Olavi Sallinen esittikin matka-ajon toteuttamista Petsamoon autoilla, jotka ikänsä puolesta olisivat voineet liikennöidä legendaarisen Petsamon liikenteen aikoinakin. Ajo päätettiin toteuttaa vuonna 1990, kun liikenteen aloittamisesta tuli kuluneeksi 50 vuotta.

VR konsernin tytäryhtiö Oy Pohjolan Liikenne Ab saatiin jälleen tukemaan hanketta 1940-luvun tapaan maksuttomilla junakuljetuksilla. Matkassa oli myös kunniavieraina linja-autollinen autoilijaveteraaneja, joilla oli omakohtaisia kokemuksia Petsamon kuljetusten ajoilta.

Kaikkien osanottajien suureksi pettymykseksi Neuvostoliiton aluehallinnon viranomaiset eivät kuitenkaan sallineet tämän 15 veteraanikuorma-auton muodostaman historiallisen kulkueen liikkumista alueellaan, joten ajon suunta käännettiin Virtaniemen rajapuomilta Jäämeren rannalla Norjan puolella sijaitsevaan Grense Jakobselviin.

Jäämeren Keikan nimellä toteutettu Petsamon liikenteen 50 -vuotisjuhla-ajo saavutti kuitenkin hyvin viestinnällisen tavoitteensa. Laajoissa kansalaispiireissä huomattiin, miten tärkeätä on tuntea historian ydinkohtia ja miten monet suomalaiset kuljetusyritykset ovatkaan saaneet alkusysäyksensä juuri Petsamon kuljetusten suursavotasta.

Magneettimäki ja uusi yritys Petsamoon

Ammattiliikenteen radio-ohjelmapalvelua pyörittävä toimittaja Veli Kärkkäinen teki Jäämeren Keikan aikana aloitteen muistomerkin pystyttämiseksi Petsamon liikenteen veteraanien kunniaksi Magneettimäkeen, vanhan Jäämerentien Kaunispään tunturin pohjoisrinteellä säilyneelle osuudelle.

Veteraanikuorma-autojen seura ry:n hallitus esitti Tiehallinnolle, että tieosuus nimettäisiin museotieksi ja että alueelle pystytettäisiin suomalaisen liike-elämän avustuksella muistomerkki yhteistyössä ruotsalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. TVH:n silloinen pääjohtaja Jouko Loikkanen lupasikin henkilökohtaisesti seuran puheenjohtaja Veikko Hoppulalle, että ”kyllä me teemme siitä museotien, hoitakaa te se muistomerkki”.

Muistomerkki pystytettiin Magneettimäen uuden museotien varrelle vuonna 1993. Paikalle oli saapunut myös runsas joukko ruotsalaisia Svenska Åkeri Förbundet -järjestön perinnetallennusharrastajia sekä sikäläisiä Petsamotrafiken -veteraaneja. Suurikokoista kilometripylvästä ja neljää tärkeää ilmansuuntaa kuvaavan monumentin on suunnitellut taiteilija Mauno Honkanen, maineikas mitali- ja muistomerkkimuotoilija. Muistomerkin valmistustöineen Vetkulle lahjoitti Tampereen seudulla toimiva kivialan yritys Kapeen Kivipojat. Muistomerkki kuljetettiin Kaunispäälle aidolla Petsamon-rekalla, Olavi Sallisen 1935 -mallisella R.E.O. Speed Wagon kuorma-autolla. Juhlakulkueen muodostivat parisenkymmentä Petsamon liikenteen aikaista kuorma-autoa, jotka VR konsernin tytäryhtiö Transpoint Oy jälleen kerran oli suostunut kuljettamaan ”konsulikyydillä” Etelä-Suomen rautatieasemilta Rovaniemelle.

Seuran jäsenistön mieliä oli jäänyt kaivelemaan pettymys siitä, että ikimuistoinen Liinahamarin satama Petsamossa jäi ensimmäisellä yrityksellä näkemättä. Uutta matka-ajoa alueelle ryhdyttiin valmistelemaan Magneettimäki-projektin yhteydessä. Lakkautettu Neuvostoliitto omaperäisine matkustussäännöksineen oli tällä välin onneksemme siirtynyt historiaan ja uudistunut Venäjän valtio otti historiaa elvyttävät vierailijat avosylin vastaan kesäkuussa 1995.

Yhdistystoiminnan ja hallinnon kehittäminen

Veteraanikuorma-autojen seura rekisteröitiin vuonna 1992 Veikko Hoppulan tultua valituksi seuran puheenjohtajaksi. Seuran toiminnalle asetettiin samoihin aikoihin myös pitkän tähtäimen kehityssuunnitelma, jonka perusosia olivat toiminnan tunnettuuden jatkuva lisääminen, yhteistyön tiivistäminen alalla toimivien järjestöjen ja yritysten kanssa, yhteydenpito viranomaistahoihin sekä historia- ja perinnetietouden tallennusmenetelmien kehittäminen. Saman vuoden aikana Vetkussa tehtiin päätös liittyä täysivaltaisena jäsenjärjestönä Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry:een, jonka taholta kosiskelua oli tapahtunut jo jonkin aikaa. Liittymisen perusteluina tuotiin esiin mm. suurempi vaikutusvalta lähinnä yhteisten etujen ajamisessa, kuten museoajoneuvoja koskevan lainsäädännön kehittämisessä ym. Myös SA-HK:n jo hyvin toimiva kansainvälinen mobilistiyhteistyö oli eräänä perusteena. Vetkun sihteerinä siihen aikaan toiminut Leila Suutarinen toimi aktiivisesti liittymisen puolesta.

1990-luvun alkupuolella uudistettiin Seuran hallintoa mm. ottaen käyttöön yhden vuosikokouksen sijasta erilliset kevät- ja syyskokoukset. Tavaksi tuli saapua myös mainittuihin kokouksiin veteraanikuorma-autoilla. Jälleen saivat kokouspaikkakuntien ihmiset kokea jotakin ainutlaatuista, useiden kymmenien vanhojen kuorma-autojen kolonnan kulkua kotoisella kylätiellä. Ajokkinsa aikakauden mukaisiin asusteisiin pukeutuneet kuljettajat ja repsikat täydensivät vielä historiallista vaikutelmaa. Tästä syntyi vuotuinen kolmen julkisen esiintymisen vakiorytmi – vetkulainen keikkaperinne.

Veteraanikuorma-autojen seura ry:n hallituksen kokoa kasvatettiin siten, että siihen kuuluu puheenjohtajan lisäksi kaikkiaan kymmenen jäsentä, kuusi varsinaista- ja neljä varajäsentä. Ehdokkaat hallituksen jäsenten vaalissa on pyritty nimeämään demokraattisesti mahdollisimman kattavasti ympäri Suomea, joten valtakunnallisen yhdistyksen hallinto ei ole päässyt käytännössä ”kasaantumaan” ainoastaan tiheään asutuille seuduille. Hallituksen kokouksiin osallistuvat aina tasavertaisina sekä varsinaiset- että varajäsenet.

Seuran puheenjohtajana toimi Veikko Hoppula yhtäjaksoisesti vuoden 2001 loppuun, jonka jälkeen puheenjohtajaksi valittiin liikenneneuvos Raimo Stenvall Tuusulasta vuosiksi 2002 – 2004. Seuraavat kaksi vuotta 2005 - 2006 puheenjohtajana oli jälleen Veikko Hoppula. Vuosina 2007-2009 puheenjohtajana toimi sipoolainen Jari Ala-Ilomäki ja  2010 alkaen Markku T. Koskinen Pornaisista.

Sihteerin tehtäviä ovat Suutarisen toimikauden 1992 – 1997 jälkeen hoitaneet Niina Kauranta 1998 - 2006 ja 2007-2011 Sariina Mesiranta sekä 2012 alkaen Pauli Wiklund. Taloudenhoitajana on vuodesta 2010 alkaen toiminut Anu Mesiranta.

Veteraanikuorma-autojen seura ry:n jäsenmäärän kasvu on ollut suhteellisen tasaista. Neljäntoista perustajan alkuun panemasta yhdistyksestä on reilussa kahdessa vuosikymmenessä kehittynyt n. 630 jäsenen vireä järjestö vuoden 2008 loppuun mennessä. 700 jäsenen raja ylittyi syksyllä 2011 ja vuonna 2014 jäsenmäärä lähenee jo 800. Vuoden 2016 alkaessa jäsenmäärä on 889, joista kannatusjäsenyrityksiä on 90.

Keikoilla näkyvyyttä ja nähtävyyksiä

Tunnettuuden lisäämisessä oli jo havaittu hyväksi kesäisten kokoontumisajojen saama runsas huomio. Keikkoja ryhdyttiinkin alusta alkaen toteuttamaan joka vuosi uudella seutukunnalla ja -reitillä. Uusilla paikkakunnilla oli aina mielenkiintoista esiteltävää ympäri maata kokoontuville harrastajille niin kulttuurin kuin yritysmaailmankin puolella.

Keikoista on muodostunut myös sosiaalinen tapahtuma, jonne usein lähdetään joko hyvän ystävän, puolison tai jopa koko perheen kanssa. Etenkin yrittäjänä toimiville osallistujille Vetkun keikka saattaa olla kesän ainoa lomamatka. Suuri suosio on aiheuttanut järjestelyvastuullisille myös päänvaivaa, sillä yli 70 museoikäisen kuorma-auton mittoihin kasvaneet kolonnat vaativat jo erityisiä liikennejärjestelyjä. Vierailupaikkakuntien majoitus- ja muonituskapasiteetit ovat myös rajallisia, etenkin juuri kesäaikana.

Palkitsemisia ilman kilpailuhenkeä

Erityistä kiitosta järjestelyvastuulliset ovat saaneet jäsenistön taholta siitä, ettei yhteisissä kokoontumisissa ole kilpailuhenkisyyttä. Tämä on koettu tasa-arvoisuutta lisäävänä tekijänä. Mukaan voi yhtä hyvin lähteä häpeilemättä myös käytössä rispaantuneella ajoneuvolla, jonka entistämistä ollaan vasta aloittelemassa, kuin huippuhienoksi kunnostetulla harvinaisuudellakin. Hienoimman tai kalleimman ajoneuvon omistajan asemesta Seurassa on nähty tarpeelliseksi palkita henkilöitä, jotka ovat ansioituneet perinnetallennustyötä tehdessään.

Kesäkeikalla jaetaan Vetkun kiertopalkinto

Pisimpään käytännössä ollut palkitsemistapa on vuotuisen päätapahtuman, kesän ajokeikan, aikana luovutettava Vetkun kiertopalkinto. Keikalla palkitaan aina yksi osallistuja Seuran tarkoitusperien hyväksi tehdystä työstä. Palkittava saa vuodeksi haltuunsa arvostetun kiertopalkinnon, kupariin pakotetun kanttiauto-reliefin, jonka on lahjoittanut A-Vakuutus vuonna 1989. Seuran hallitus päättää palkitsemisperusteista tapauskohtaisesti. Toisinaan kiertopalkinto on luovutettu Keikan lähtöpaikkakunnalle pisimmän matkan takaa ajaen saapuneelle osallistujalle. Pitkän matkan ajaminen museokuorma-autolla on kulttuuriteko sinänsä ja todistaa ennen muuta todellista perinteen vaalimista.

Perinnetallennuksen jatkumisen turvaamisesta on Seurassa kannettu huolta sen alkuajoista lähtien. Seuran puheenjohtajana vv. 1992 - 2001 toiminut Veikko Hoppula lahjoitti Nuorimman osallistujan kiertopalkinnon nuorten harrastajien aktivoimiseksi. Palkinto myönnetään kullakin keikalla nuorimmalle Seuran jäsenelle, joka ajoneuvolla osallistuu kesäkeikalle. Palkinnon sai pysyvästi haltuunsa tuusulalainen Petro Lindfors vuonna 2007, jonka jälkeen päätettiin jatkaa palkinnon jakamista Seuran omalla vastaavalla palkinnolla.

Kiertopalkinnon saajat:

1989 Pitkä keikka - Chevrolet 1937 - Lauri Rusi, Halkia
1990 Jäämeren keikka - REO 1935 - Olavi Sallinen, Kangasala
1991 Kainuun keikka - REO 1935 - Olavi Sallinen, Kangasala
1992 Hämeen keikka - Ford TT 1929 - Timo Entonen, Ollila
1993 Haapamäen keikka - Austin 1952 - Reijo Priuska, Tynkä
1994 Savon keikka - Ford 098 T 1940 - Into Nikander, Märynummi
1995 Petsamon keikka - Ford 1940 - Harri Haggrén, Jämsä
1996 Juhlakeikka K-a 100v - Chevrolet 1959 - Esa Siponen, Alapitkä
1997 Pohjanmaan keikka - Chevrolet 1937 - Eino Luukkainen, Kitee
1998 Satakunnan keikka - Volvo Titan 1959 - Aulis Hartikainen, Juankoski
1999 Kannaksen keikka - Chevrolet 1937 - Lauri Rusi, Halkia
2000 Susirajan keikka - Steyr 586 1960 - Reino Krouvila, Nousiainen
2001 Ahvenanmaan keikka - Sisu 1964 - Hannu Kettunen, Juankoski
2002 Keski-Suomen keikka - Ford K-700 1972 - Jorma Rusanen, Sotkamo
2003 Kymenlaakson keikka - Jyry-Sisu 1960 - Reino Lehtinen, Anjalankoski
2004 Pohjois-Suomen keikka - Chevrolet HS 158 1937 - Raimo Stenvall, Tuusula
2005 Etelä-Pohjanmaan keikka - Volvo LV 101 Pic Up 1939 - Antti J Kaura, Kauhajoki
2006 Savo-Karjalan keikka - Humber Sceptre 1964 (h-a) - Erkki Humpas, Espoo
2007 Päijänteen Keikka - Ford Thames Trader 1959 - Tapio Nisula, Muurame
2008 Eestin Keikka - International KB3 1941 - Esa Pyyhkäläinen, Helsinki
2009 Länsirannikon Keikka - Scania-Vabis L55 1961 - Carl-Johan Blomqvist, Turku
2010 Kallaveden Keikka - Volvo L 495 1964 - Pertti Lähivaara, Kuopio
2011 Pohjanlahden Keikka - Volvo F88 1968 - Olof Stara, Pietarsaari
2012 Kiteen Keikka - Vanaja VA-2 1957 - Esa Halttunen, Tolosenmäki
2013 Hankoniemen Keikka - Ford F600 1959 - Aimo Pirnes, Pyhäsalmi
2014 Napapiirin Keikka - Ford Thames 1954 - Tarmo Hirvi, Savitaipale
2015 Saimaan Keikka - Volvo L 124 D 1941 - Paavo ja Aira Vainikka, Savitaipale                                                                                                        
2016 Kuopion Keikka - Opel Blitz 1958 - Kari Niva, Rovaniemi

NÄRKO -palkinto

NÄRKO -palkinto luovutetaan kunkin keikan päätapahtuman aikana suoritettavan Yleisön suosikki -äänestyksen perusteella keikan sympaattisimmalle autolle. Mikäli jo aiemmin voittanut ajoneuvo äänestetään yleisön suosikiksi uudelleen, palkitaan toiseksi eniten ääniä saanut ajoneuvo. Palkinnon on asettanut Seuran toimintaa tukeva NÄRKO FINLAND Oy vuonna 2005 ajetun Etelä-Pohjanmaan Keikan yhteydessä Närpiössä.

NÄRKO-palkinnolla palkitut:

2005 Närpiö, Etelä-Pohjanmaan Keikka - Ford A Picup 1929 - Pentti Kuosmanen, Pyhäsalmi
2006 Pieksämäki, Savo-Karjalan Keikka - Volvo LV 94 D 1939 - Paavo Vainikka, Savitaipale
2007 Jyväskylä, Päijänteen Keikka - Vanaja NT-69/4000-1150-63 1963 - Paavo Vainikka, Savitaipale
2008 Tallinna, Eestin Keikka - Ford 82C 1938 - Kurt Björkbom, Loimaa
2009 Kullaa, Länsirannikon Keikka - Ford A 1931 - Matti Haavisto, Nokia
2010 Kuopio, Kallaveden Keikka - DKV F 800 - 1955 - Arponen Kari, Tornio
2011 Kalajoki, Pohjanlahden Keikka - Scania LS 110 S/46 1970 - Göran Nyholm, Koivulahti
2012 Kitee, Kiteen Keikka - Scania Vabis L 56 1965 - Jari Ollila, Sastamala
2013 Hanko, Hankoniemen Keikka - Peterbilt Conventional 1981 - Jorma ja Anja Kuhmonen, Pieksämäki
2014 Rovaniemi, Napapiirin Keikka - Scania-Vabis L75 +ppv 1963 - Kai Sillankorva, Hämeenlinna
2015 Lappeenranta, Saimaan Keikka - Ford TT 1924 - Ilpo Niemi, Tampere                                                                                                                  
2016 Kuopio, Kuopion Keikka - Wilke 1964 - Carl-Johan Bolmqvist, Turku

Loska-ajossa palkitaan vanhin ajoneuvo

Loska-ajo on alun perin kangasalalaisen veteraanimobilisti Olavi Sallisen idea. Kurakelien aikaan järjestettävällä ajotapahtumalla hän haluaa muistuttaa harrastajille, että "eihän silloinkaan kelin mukaan ollut varaa ajoon lähtöä päättää, kun näillä autoilla leipä hankittiin! Tosi harrastaja haluaa kunnioittaa kuorma-autoilun perinnettä myös huonommilla keleillä." Sallinen on lahjoittanut Veteraanikuorma-autojen seura ry:lle kiertopalkinnon, jonka saa vuodeksi haltuunsa se Seuran jäsen, joka vanhimmalla kuorma-autolla osallistuu Loska-ajoon. Sama auto voi tuottaa kuljettajalleen Loska-ajo -palkinnon vain yhden kerran. Pokaalin jalustaan kiinnitettyyn hopealaattaan kaiverretaan palkinnon saajan nimi, vuosiluku sekä auton merkki, malli ja vuosimalli. Kiertopalkintoon liittyy myös metallinen laatta, joka jää henkilökohtaiseksi muistoksi pokaalia vuoden hallinneelle.

Olavi Sallinen -palkinnon saajat

1996 Timo Entonen, Marttila - Ford TT Truck 1925
1997 Markku Koskinen, Vantaa - Ford AA 1931
1998 Into Nikander, Märynummi - Ford 099 1940
1999 Arne Åvall, Helsinki - Ford AA 1932
2000 Sture Palmgren, Pernå - Volvo LV 290 1937
2001 Matti Haavisto, Nokia - Bedford 1947
2002 Markku Eskelä, Helsinki - Ford AA 1931
2003 Pentti Kuosmanen, Pyhäsalmi - Ford A PicUp 1929
2004 Matti Haavisto, Nokia - Ford A 1931
2005 Olavi Sallinen, Kangasala - R.E.O. Speed Wagon 1935
2006 Jukka Andersson, Hämeenlinna - Ford BB18 1935
2007 Timo Volanen, Mäntyharju - Ford AA 1929
2008 Matti Lehto, Siuro - GMC CCKW 353 1942
2009 Antti Prusi, Kangasala - Studebaker M16-52 1946
2010 Kirsti ja Raimo Stenvall, Tuusula - Chervolet H 131 1937
2011 Aarno Kämppi, Pälkäne - Willys Jeep 1956
2012 Ilpo Niemi, Tampere - Ford TT 1924 - MPR-62
2013 Ilpo Niemi, Tampere - Ford TT 1924 - MU-734
2014 Paavo ja Aira Vainikka, Savitaipale - Volvo L 94D 1939 - HC-472
2015 Arto ja Sinikka Anttila, Järvenpää - Mercedes-Benz L3500 1952 - MBI-35
2016 Petri Niemi, Tampere - Ford T pickup 1923

Paras kokonaisuus

Kevään 2003 tapahtumasta alkaen Kevätpäiväntasaukseen osallistuvien joukosta on valittu paras kokonaisuus. Autokunta, jonka kaikki osatekijät kuten auto, asusteet ja kuorma esittelevät parhaiten hyötyajoneuvokulttuurin perinnettä, palkitaan kiertopalkinnolla. Lisäpisteitä arvosteluraadilta saa, jos ei liiku yksin vaan vieressä istuu puoliso, ystävä tai muu apumies eli repsikka. Kiertopalkintona parhaan kokonaisuuden esittänyt autokunta saa vuodeksi haltuunsa kalajokelaisen liikennöitsijän Reijo Priuskan lahjoittaman seinäkellon. Mustasta marmorista valmistetun kellon tauluun on kullatulla kaiverruksella tallennettu Priuskan Austin WA 2 vm. 1952.

Paras kokonaisuus -palkinnon saajat:

2003 Raimo ja Helvi Kuortti, Tampere
2004 Raimo ja Sirpa Mesiranta, Kangasala
2005 Jouko ja Heikki Virtanen, Tottijärvi
2006 Kalevi Vähä-Tahlo ja Mikael Marjamäki, Nokia
2007 Esa Haavisto ja Anita Kuvaja, Köyliö
2008 Aulis Hartikainen ja Liisa Savolainen, Juankoski
2009 Sauli Lavikka ja Raija Vainiomäki-Leinonen, Savitaipale
2010 Pentti ja Riitta Toivonen, Vantaa
2011 Erkki Väisänen, Ruuhimäki
2012 Olavi ja Pirkko Kokkonen, Iittala
2013 Juhani ja Kalevi Tuira, Lahti
2014 Juha Leppänen, Lahti
2015 Jussi ja Salli Kähönen, Tampere                                                                                                                                                                    
2016 Matti ja Arja Kallio, Sievi

 

Kunniajäseniä

Veteraanikuorma-autoseura ry:n sääntöjen mukaan seuralla voi olla myös kunniajäseniä, jotka yleinen kokous kutsuu hallituksen esityksestä. Ensimmäiseksi kunniajäsenekseen Seura kutsui vuonna 1996 kangasalalaisen Olavi Sallisen. Seuran kunniajäseniksi on kutsuttu niin ikään ansiokasta perinnetallennustyötä alalla tehneet Into Nikander Halikosta vuonna 2003, Paavo Vainikka Savitaipaleelta 2005 sekä Veikko Hoppula Kangasalta 2008. 25-vuotisjuhlan yhteydessä vuonna 2012 kunniajäseniksi kutsuttiin Raimo Stenvall Tuusulasta ja Sture Palmgren Pernajasta.

Seuran ensimmäisen kunniajäsenen esittely toimikoon esimerkkinä siitä, miten kuljetuskulttuuria on mahdollisuus tallentaa, kun sitä tekee koko sydämellään.

Kangasalalainen, vuonna 1932 Viipurissa syntynyt Olavi Sallinen on tehnyt mittavan päivätyön ammattimaisen kuorma-autoliikenteen parissa. Museoautojen harrastamisen hän aloitti jo 1950-luvulla. Ammattinsa johdosta Sallinen on aina ollut erityisen kiinnostunut vanhoista kuorma-autoista, niiden entistämisestä ja niihin liittyvän perinteen ja tarvikkeiden tallentamisesta. Hän on ollut yksi ensimmäisistä museokuorma-autoharrastajista maassamme, 1980-luvulla hän aloitti keskustelun museoviranomaisten kanssa ajoneuvon kulttuurihistoriallisesta merkittävyydestä. Sallisen harrastustoiminta on kantanut yhteiskunnallistakin hedelmää, vuonna 1982 hän avasi ensimmäisen museonsa Kangasalan Vehoniemenharjulle.

Vuonna 1986 Lilja ja Olavi Sallinen perustivat museotoimintansa taustavoimaksi Vehoniemen Automuseosäätiön ja samoihin aikoihin säätiö avasi toisen museon Kangasalle nimellä Suomen Sotilas- ja erikoisajoneuvohistoriallinen museo. Säätiön perustamisen ja museotoiminnan laajentamisen teki mahdolliseksi Sallisen samanaikainen luopuminen pääosasta laajaa yritystoimintaansa. Vuonna 1991 Vehoniemen Automuseosäätiö muuttui julkisyhteisöjen ylläpitämäksi säätiöksi, kun A-Katsastus Oy (ent. Autorekisterikeskus), Kangasalan kunta, Puolustusministeriö ja Tiehallinto (ent. Tielaitos) tulivat mukaan säätiöön ja sopivat entistä laaja-alaisemman tieliikennemuseon perustamisesta. Tässä yhteydessä säätiön museoiden ryhmään tuli mukaan Tiemuseo. Vuodesta 1992 alkaen museo on tunnettu nimellä Mobilia ja säätiön nimi muutettiin Mobilia säätiöksi.

Sallisen entistämiä hyötyajoneuvoja on kertynyt vuosien varrella lukematon määrä. Omaan talliin sijoitetut liittyvät kaikki suvun kuljetushistoriaan; Useimmat ovat samoja tai ainakin samanlaisia, joilla Sallisen suvussa on ajettu ammattimaista liikennettä. Puoliperävaunullinen Chevrolet vm.1928 kuorma-auto on juuri sellainen, millä hänen isänsä Toivo Sallinen aloitti ammattimaisen liikenteen harjoittamisen Kivennavalla. R.E.O. Speedwagon vm. 1935 on myös omistajansa ylpeys ja rakkaus. Tarkalleen samanlaisella autolla Toivo Sallinen ajoi välirauhan aikana Rovaniemi - Petsamo -väliä tauotta. Ilmajäähdytteinen,1964 -mallinen Magirus-Deutz Pluto edustaa kalustoa, joista 1960 luvulla Sallisen kuljetusliike oli tunnettu.

Olavi Sallinen on ollut sikäli poikkeuksellinen ja joskus ehkä kiistanalainenkin museomies, että hän uskaltanut vaatia museoesineiden esittelyä niitä käyttämällä. "Autot on rakennettu ajamista varten". Hän itse on noudattanut ohjettaan osallistumalla vanhoilla kuorma-autoilla moniin merkittäviin kotimaisiin ja myös useihin kansainvälisiin ajotapahtumiin. Milloin hän itse on estynyt osallistumasta, on hän luovuttanut autonsa ajoon jonkun ystävän kuljettamana. Olavi Sallinen on 1990-luvulla sairastumisestaan ja eläkkeelle siirtymisestään huolimatta jatkanut aktiivisesti Seuran tarkoitusperien toteuttamista.

Olavi Sallinen on myös sekä Suomen Automobiili-Historiallisen Klubin että Tampereen Seudun Mobilistien kunniajäsen ja hänet on palkittu ajoneuvoperinteen tallennus-ansioistaan puolustusvoimien sotilasansiomitalilla 1987 sekä Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkillä v. 1991.

Kuorma-autoperinteen vaalijoita

Tuusulalainen liikenneneuvos Raimo Stenvall on toiminut Vetkun eräänä tukipilarina myös lähes Seuran perustamisvuosista alkaen. Hänen omat taltiointinsa ovat kasvaneet vuosien varrella myös niin isoksi kokoelmaksi, että Hyrylään perustettiin oma automuseo syksyllä 2005. Raimo on yhdessä Kirsti rouvansa kanssa vuosikausien ajan hoitanut ansiokkaasti Vetkun kerhotuotteiden myyntiä. Muiden keikkaosallistujien siirtyessä ruokailemaan tai tutustumaan johonkin mielenkiintoiseen kohteeseen nähdään yleensä miehen itsensä ikäinen Chevrolet 1937 kuorma-auto kerhotuotteista kiinnostuneen yleisön piirittämänä, lavan sivuilla myyntipuuhissa ahkeroimassa Kirsti ja Raimo.

Julkaisutoiminta

Seuran hallinnon ja jäsenten keskinäistä yhteydenpitoa on toteutettu aiempina vuosina pääasiassa puheenjohtajan ja joskus myös sihteerin laatimien jäsenkirjeiden välityksellä. Vuoden 2004 lopulla perustettiin jäsen- ja sidosryhmälehti VetKu, jota on julkaistu vuosittain neljä numeroa. Lehden vastaavana päätoimittajana on toiminut alusta alkaen Veikko Hoppula. Toimitus on toteutettu kokonaisuudessaan talkootyönä. Painatuskulujen kattamiseksi lehden takakannesta on myyty ilmoitustilaa Seuran yhteistyökumppaneille. Sisällöntuottamisessa ovat avustaneet muutamat aktiivisimmat Seuran jäsenet.

Merkittävämpien historiallisten tapahtumien aikana Seura on julkaissut erillisiä painotuotteita, kuten vuonna 1990 Aaro Aitamäen toimittama kirjanen Lapin soratiesavotta -Petsamon liikenteestä 1940 - 41, Veteraanikuorma-autojen seura ry vuosijulkaisu 1993 sekä Kuorma-auto 100 vuotta -juhlajulkaisu vuonna 1996. Useat Seuran jäsenet tuottavat kuorma-autohistoriaa käsitteleviä teoksia. Seuralle onkin kertynyt merkittävä kirjasto esimerkiksi tuotteliaan kirjailija-tutkija-historioitsija Olli Blombergin lahjoitettua koko kirjallisen tuotantonsa Seuran arkistoon. Arkistoa säilytetään Auto- ja tieliikennemuseo Mobilian tiloissa Kangasalla.

Lähes kaikki Seuran kesäiset kokoontumisajot on filmitaltioitu ja varhaisemmat sittemmin siirretty VHS videonauhoilta DVD-levyille. Petsamon alueelle toteutetusta keikasta esitettiin dokumenttiohjelma valtakunnallisella tv-kanavalla.

Ajoneuvohistoriaa käsittelevien seminaarien asiantuntijaluennot on taltioitu ”Kuorma-auto 100 v” juhlaseminaarissa Turussa v. 1996 sekä ”Vanaja 60 v” -seminaarissa Hämeenlinnassa 2008.

Uudempi aluevaltaus taltioinnin alalla toteutettiin vuonna 2006, kun Jari Ala-Ilomäen aloitteesta ryhdyttiin tallentamaan vanhojen kuorma-autojen ääni- ja visuaalista maailmaa. DVD-levylle tallennettuna sekä ääni- että kuva säilyvät tulevillekin sukupolville parhaalla mahdollisella tavalla aistittavassa muodossa. Tämän Satsia putkeen -tallennesarjan ensimmäinen osa sisälsi kuvaukset 11 erityyppisen kuorma-auton liikkumisesta mäkisellä maantiellä. Sarjan toinen osa, johon oli koottu 12 erimallisen Vanaja-kuorma-auton käyttöä esittävää kuvaa ja ääntä, tuotettiin vuonna 2008. Sarjan tuotanto jatkuu.

Veteraanikuorma-autojen seura ry:n toimintaa on esitelty myös Internet-sivustolla vuodesta 1995 lukien. Aluksi sivut rakensi ja niitä ylläpiti ensimmäisen vuosikymmenen ajan seuran silloinen puheenjohtaja Veikko Hoppula. Vaatimusten kasvaessa sivuston rakenne uudistettiin ja sen palvelutasoa kohotettiin huomattavasti vuonna 2006. Uudistuksen alkuvaiheessa Seura teki hedelmällistä yhteistyötä Kuusamon multimediapajan kanssa. Julkaisuvastuu siirtyi Jari Ala-Ilomäelle. Tällöin käyttöön otettiin mm. keskustelu- ja tiedonvaihto-foorumi sekä kuvagalleria.

Seuran Internet-sivustoa osoitteessa www.vetku.fi ylläpidetään ja kehitetään edelleen toimimaan tavara-autohistorian kattavana tietopankkina

Seuran tallentamaa kalustohistoriaa

Republic 20 – kansallisaarre

Republic -merkkisten kuorma-autojen valmistuksen aloitti v. 1912 yritys nimeltä Alma Motor Truck Company Of Alma, Michigan. Ensimmäinen malli oli tiettävästi bulldog -tyyppinen. Yhtiön nimeksi vaihdettiin v. 1914 Republic Motor Truck Company. Tämä uusittu yhtiö toi nopeassa tahdissa markkinoille nokallisen mallisarjan, jonka suurin ajokki oli kantavuudeltaan 3 150 kg. Republic kuorma-autot erottuivat muista ennen kaikkea keltaisten runkojensa ansiosta.

Vetkun 3,5-tonninen Republic 20 on vuosimallia 1920. Autossa on 32.4 hv:n Continental L-4 moottori. Kaksilohkoisen moottorin vesipumppu ja magneetto ovat samalla akselilla, jolta myös hihnavetoinen tuuletin saa käyttövoimansa. Käynnistämisen helpottamiseksi moottorin kannessa on ryyppymaljat jokaista sylinteriä varten. Takana 36” x 10” ja edessä 36” x 5” umpikumipäällysteiset teräspuolapyörät. Ohjaamo oli aluksi avonainen ilman tuulilasia tai katetta, sivuovista puhumattakaan. Siellä on kuitenkin kaikki tarpeelliset hallintalaitteet: ohjauspyörä, kolme poljinta, vaihdekeppi, käsijarruvipu ja kuristinläpän säätövipu sekä tietenkin myös maadoitusnappula moottorin pysäyttämiseksi. Ohjauspyörässä on tukevat viikset sytytysennakon ja käsikaasun säätämistä varten.

Suomeen Republic autojen maahantuontia ja kokoonpanoa hoiti Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta rl (S.O.K.), mistä johtuen niitä esiintyikin varsin runsaasti eri Osuuskauppojen tavarankuljetuksissa. Vuonna 1920 SOK kokosi Helsingin Vallilassa sijaitsevalla korjauspajallaan yhteensä 57 Republic 20 -kuorma-autoa.

Pahoin kärsineet auton osittain saveen uponneet jäänteet kaivoivat Helsingin Leppävaarassa sijainneelta romuttamolta helsinkiläiset varhaiset mobilistit Kai L. Bremer kumppaneineen vuonna 1958. Romukaupan tarhassa oli sulatukseen lähdössä 7 - 8 muutakin umpikumirenkaista kuorma-auton runkoa, joista kuitenkin vain tämä yksilö pelastettiin. Maailmanlaajuisestikin auto on todellinen harvinaisuus, täysin samantyyppistä säilynyttä yksilöä ei tiedetä säilyneen. Auto kulkeutui ajan saatossa Suomen Automobiilihistoriallisen Klubin jyväskyläläiselle aluekerholle, Keski-Suomen Mobilistit ry:lle, joka laittoi sen myyntiin vuonna 1998. Veteraanikuorma-autojen seura ry keräsi kokoon pyyntihintaa vastaavan summan ja osti auton, jonka jälkeen Seurassa käynnistettiin projekti sen entistämiseksi alkuperäiseen asuunsa. Arvostettu vanhojen autojen tuntija, nousiaislainen Reino Krouvila otti projektin hoitoonsa. Pitkä entistämisprojekti saatiin lopullisesti päätökseen keväällä 2008, kun autoon valmistui pellavakankainen ohjaamokate, jollaisia tyypillisesti käytettiin 1920-luvun kuorma-autoissa.

Lisää kotimaista

Vaikka kalustohistorian tallennus pääasiallisesti onkin Seuran jäsenten yksityisesti omistamien ajoneuvojen varassa, on myös Seuralle kertynyt arvokasta museokuorma-autokalustoa. Näitä ovat säilyttämis- ja entisöintitarkoituksessa lahjoittaneet Oy Sisu Auto Ab, Ilmailulaitos ja Northport Oy.

Ilmailulaitos on luovuttanut Veteraanikuorma-autojen Seura ry:n taltioitavaksi ja museoitavaksi 14.2.2003 Kontio-Sisu L-131 CVT kuorma-auton vm. 1973. Auto on varustettu vaihtolavalaittein.

Oy Sisu Auto Ab luovutti osana SISU kuorma-auton 75-vuotisjuhlavuoden tapahtumia vuonna 2006 Veteraanikuorma-autojen seura ry:lle entistettäväksi ja säilytettäväksi Sisu SH-4 kuorma-auton, joka on alun perin valmistettu linja-autoksi vuonna 1935. Auton kori tuhoutui sodassa ja se muutettiin kuorma-autoksi.

Autossa on 6-sylinterinen 80 hv tehoinen Hercules bensiinimoottori. Auton omapaino on 3750 kg ja kokonaispaino 6,5 tonnia.

Raimo Mesirannan kokoama talkooryhmä Kauko Välimäki, Aarno Kämppi, Matti Launis, Kari Mesiranta ja Arto Rantala aloitti vuonna 2009 mittavan entisöintiprojektin, jonka tuloksena Sisu SH-4 voitiin rekisteröidä 21.7.2015 museoajoneuvoksi vanhalla tunnuksellaa UD-948. Laaja joukko seuran jäseniä osallistui projektiin osahankinnoin ja -lahjoituksin sekä antaen taloudellista tukea.

Northport Oy, Finnairin maakalustopalveluista vastaava tytäryhtiö lahjoitti keväällä 2008 Vetkulle ensimmäisen Finnairille rakennetun matkustajaporrasauton. Auton alusta on Ford D 300, vuosimallia 1969. Porrasrakenteen on toimittanut Nummela-yhtiö niin ikään vuonna 1969. Tämä lentoliikennettä palvellut erikoisauto siirtyi syksyllä 2012 Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle. kun Vetku lahjoitti sen 50 vuotta täyttäneelle Lahden Ilmasilta ry:lle.

Wanhat Sisut ja Vanajat -merkkikerho

Kotimaisen kuorma-autoperinteen tallennusta edistämään perustettiin 1993 Joensuussa kolmen aktivistin, Olavi Piiparisen, Osmo Mikkosen ja Timo Karppasen aloitteesta merkkikerho Wanhat Sisut, tarkoituksena toimia Sisu-harrastajien välisenä yhteydenpitäjänä kaikissa merkkikohtaisissa entistämiseen ja ylläpitämiseen liittyvissä kysymyksissä. Kerhon perustamissäännöt edellyttivät, että jäsenellä tuli olla harrasteautonaan Sisu. Sittemmin sääntöjen tulkintaa laajennettiin koskemaan myös Vanaja-historiaa, sekä lievennettiin niin, että jäsenyys tuli mahdolliseksi myös sellaisille kuorma-autohistorian tallennuksen hyväksi työskenteleville, jotka eivät itse omista museokuorma-autoa, mutta arvostavat aivan erityisesti kotimaassa valmistettuja ajoneuvoja.
Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon jäsenmäärä on viime vuosina ollut reippaassa kasvussa, vuoden 2008 alun jäsenmäärä on 112. Kerhon nykyinen yhdysmies, juankoskelainen Hannu Kettunen innostaa omalla esimerkillään muitakin mukaan perinnetallennustyöhön. Hannu on tallentanut ja entistänyt puolen toistakymmentä kotimaisvalmisteista hyötyajoneuvoa, molempia merkkejä. Viimeisimpänä vuonna 2008 valmistunut, Kaipion korilla varustettu Sisu L–61 linja-auto vm. 1961.

Henkilökohtainen harrastaminen avainasemassa

Vetkun toiminta lähtee yksityisten henkilöiden harrastuksesta ja halusta tallentaa hallussaan olevaa perinnetietoutta tuleville sukupolville. Maahamme on syntynyt merkittäviä säätiöitä ja niiden ylläpitämiä laitoksia, kuten auto- ja liikennemuseoita, juuri yksityishenkilöiden harrastuksen perustalta. Harrastus ei kohtaa läheskään aina ansaitsemaansa arvostusta, etenkin jos se edellyttää tuhansien tuntien viettämistä usein ankeassa autotallissa likaisia, raskaista ja ruosteisia auton osia hyväillen. Menneinä vuosina kuljetus- tai korjaamoyrittäjän arki on ollut kuitenkin usein hyvin samanlaista, erityisesti aikakautena, jolloin maamme jälleenrakennus oli kiivaimmillaan ja pulaa niin autoista kuin tarvikkeistakin. Tehokkuus leipätyöhön otettiin lähinnä tekijän selkänahasta.

Perinteen tunteminen motivoi myös sen tallentamiseen. Tallentaessamme vanhan kuorma-auton, siihen liittyvän historian ja tekniset tiedot sekä taidon sen käsittelemiseen, voimme olla ylpeitä omasta kulttuuristamme.