Loskaa ei tosiaan ollut näköpiirissä kun porukat saapuivat Forssan Autokeitaalle lokakuun kolmantena lauantaina. Sen sijaan oli monin paikoin melkoinen sumu ja useammalle kauempaa tulleelle meni aikataulu vähän tarkalle kun yritti heikoilla valoilla arvailla tienkohtaa ja päästä perille. Kaukaisemmat olivat jo tulleet perjantaina lähemmäs Forssaa. Ensikertalaisiakin oli taas ilahduttavasti mukana ja toivottavasti heille jäi positiivinen kuva tuohustamme. Pisimmän matkan varmaan olivat taivaltaneet tosimiehet Heikkinen Puolangalta ja Juntunen / Myllyselkä Utajärveltä .

Autokeitaan Isäntäväkikin tiedetään kovin mobilistihenkisenä ja sehän näkyy jo heti sisään tullessa vitriinissä näytteillä olevasta autosta joka aina tietyin väliajoin vaihtuu. Se helpottaa ainakin meikäläisen pysähdyspaikka valintaa.

Kuten on ollut aikaisemminkin jo tapana että paikalliset aktiivit ovat vahvasti järjestämässä ajotapahtumaa niin nytkin ja päävastuu oli Kumpulaisen Manulla ja Helinin Juhalla. Autoja kertyi reilut 90 ja päälukua melkein puolta enemmän ja tämä iso joukko luo tietysti aina oman haasteensa järjestäjille mutta taas palkitseekin kun ei tarvitse turhaan nähdä järjestelyvaivaa ja varsinkin kun kaikki onnistuu hyvin niin kuin tällä Loskakeikallakin tapahtui.

Ensi kertaa Vetkun keikalla olivat järjestäjät laatineet tietokilpailun jonka ensimmäinen kysymys oli heti keikka-aineiston jaon yhteydessä. Seinällä oli neljä kuvaa harvinaisista kuorma-autoista jotka piti tunnistaa. Muut kysymykset oli koottu reitin varrelta käsittäen kysymyksiä kirkoista kapakoihin.

Sitkeä sumu ei aivan kokonaan ollut vielä kymmeneltäkään hälvennyt kun letka starttasi Keitaalta Jokioisten ja Ypäjän kautta Loimaalle. Siellä ensimmäinen kohde oli Pemamek Oy . Tämä metallialan yritys valmistaa erilaisia hitsauksen automatisointiin liittyviä laitteita kuten suuriakin kääntöpöytiä, pyörityslaitteita sekä nytkin valmistumassa olevia laserhitsaustekniikkaan perustuvia paneelilinjoja, jotka ovat eräänlaisia laivanrakennuksen monitoimikoneita tai levytyökeskuksia. Tämä kyseinen maailman toiseksi suurin laite on menossa Ranskan telakalle. Sen suurimmankin he ovat valmistaneet ja se on Italiassa. Yrityksen alku juontaa 60- luvun lopulle kun Ala-Nissilän Pentti ja Matti kehittelivät salaojaurakoinnin oheen toimintaa talvikausiksi. He valmistivat öljysäiliöitä ja työn helpottamiseksi siihen tarvittiin rullat joiden päällä mankeloidut levyt hitsattiin yhteen . Siitä kehittyi idea siirtyä erilaisten hitsausapuvälineiden valmistajaksi. Tämä tuotantosuunta on kantanut tähän asti ja tekee sitä vahvasti edelleen. Muutaman yrityskaupan myötä Pemamek on nyt Heikkosten perheyritys. Tämän tapaisia menestystarinoihin on mukava päästä tutustumaan ja huomata että hyvällä tuotekehittelyllä ja kovalla työllä voi Suomalainenkin yritys vielä menestyä globaaleilla markkinoilla. 90 % yhtiön liikevaihdosta tulee viennistä.

Vaikka Autokeitaalla oli edessämme täysi aamiaispöytä niin seuraavana kohteena olleessa Sarka museossa meillä oli jo tarjolla lihakeittolounas ja kyllä suurin ihmisvirta meni heti soppajonoon ja vasta sen jälkeen tutustuivat tämän maatalousmuseon muuhun antiin.

Näyttelyhallissa minun huomioni kiinnittyi erityisesti kaivureihin ja salaojakoneisiin . Näytteillä oli Kurpan konepajan valmistama Majorin päällä oleva Mara salaojakone. Tämä oli Loimaalaisen Mauno Kurpan vastaisku ulkolaisille koneille ja näillä Maroilla on salaojitettu valtaosa Suomen pelloista. Näitä oli kahta eri tyyppiä. Ketjumara jossa nämä ojaa tekevät terät olivat kiinni ketjussa sekä Ukkomara jossa terät olivat kiinni isossa kaivuupyörässä .  Loimaalainen T. Syväsen konepaja taas valmisti esim. etukuormaajia ja kaivureita traktoreihin James tuotemerkillä. Näyttelyhallissa oli Valmet 864 teollisuusmallin päälle rakennettu yhdistelmäkaivuri 60-luvun puolivälistä . Näitä koneita oli silloin paljon varsinkin TVH:lla. Näillä on paljon lastattu esim. Maailmanpankki Vanajia ja Sisuja. Lienee käytetty samaa rahoituskanavaa myös näiden rahoitukseen. Näin Säkyläläisenä ei voi olla mainitsematta myös hallissa ollutta Hydromaster kaivuria jonka valmistusoikeudet Lännen Tehtaat osti 60-luvun alussa Korpivaara Oy:ltä Näitä kaivureita tehtiin Säkylässä ennen Ukko-Mestarin ja Lännen koneiden markkinoille tuloa. Hydromasterin ensiesittelyssä eräs epäileväinen oli kuulemma lausahtanut että saattaahan tuollainen härveli hyvissä olosuhteissa päihittää lapiomiehen. Nykyään on kyllä koneet parantuneet ja samalla miehet huonontuneet. Suomen kaivurivalmistus on nykyään keskittynyt Loimaalle. Ensin Lännen tehtaat ostivat Lokomon kaivinkoneet ja tiehöylät. Sitten Tiehöylien teko meni kaupassa Vammakselle ja sieltä tuli kaivurit Lännelle. Höylien teko on Sastamalassa loppunut ja nykyään Suomen tiehöylätehtailu on meidän kaikkien tunteman Esa Halttusen käsissä. Lännen tehtaat osti Syväsen konepajan ja siirsi yhdistelmäkonetuotannon sinne mutta myöhemmin luopui omistuksesta. Loimaalla jatkuvalla kaivurivalmistuksella on siis pitkät perinteet. 

Museolta lähdön jälkeen oli edessä päivän pisin siirtymä kun yhtä kyytiä ajoimme Sastamalan Vuorihotelliin. Lähes koko reitti minkä päivän aikana ajoimme oli mukavasti mutkittelevia paikallisteitä.  Vielä jokin aikaa sitten olisimme mennet paremmin kaikkien tuntemaan Karkun Ellivuoreen mutta nyt molemmat ovat muuttaneet nimeään. Osa hotellista on remontissa ja meitä oli vähän liika paljon jonka seurauksena osalla yöpyjistä saattoi vähän ”Hetekan putket” painaa aamuyöllä selkään ja kaksi pikkubussillista oli yön evakossa toisessa majapaikassa. Ainakaan minulle asti ei tullut tietoa että joku olisi jäänyt aivan ilman punkkaa ja nämäkin joille osui ”kakkosluokan”  vuode tyytyivät siihen . Kiitos siitä teille.

Ruoka ja palvelu oli hyvää ja hotellilla kaikki sujui joutuisasti. Vuorihotelli voidaan pitää jatkossakin siinä listalla mihin voimme poiketa varsinkin kun he saavat vielä remontin loppuun ja majoitusmäärä nousee siihen kahteensataan.

Aikaa jäi nyt melko hyvin saunomiseen ennen iltaruokailua. Ehkä se autojen esittely yleisölle jäi taas vähän lapsen kenkiin . Päivä oltiin hyvin aikataulussa ja paikallislehdet olivat hyvin julkaisseet nyt heille tarjottuja juttuja ja vinkkejä . Tämä näkyi päivän mittaan erittäin runsaana yleisönä teiden varsilla ja uskallan sanoa että tuskin esim. Alastaron ja Punkalaitumen kyläraiteilla on hetkeen ollut kerralla niin paljon väkeä kun mitä nyt oli. Ruokailun jälkeen oli vuorossa palkitsemiset. Vanhimmalla ennen palkitsemattomalla autolla oli mukana autokunta Arto ja Sinikka Anttila vuoden 1952  Mercedeksellä ja he siis pokkasivat Loska-ajopalkinnon vuodeksi kirjahyllyynsä. Tietokilpailun voitti täpärästi Pertti Kangas / Tarja Palomäki. Ratkaisuksi kilpailun kakkospariin muodostui 50 gramman ero reilun viiden kilon painoisen Cumminsin männän painon arvioinnissa. Ei ollut kuulemma yhtään Scanian mäntää joutilaana kun kaikki on vielä käytössä. Eikä ne palkitsemiset vielä tähän jääneet vaan ”vakiokalustoon” kuuluva pitkän linjan Vetkulainen Juha Juvela oli päässyt täyttämään 70 v ja sai onnitteluja illan mittaan monelta taholta. 

Illan päätteeksi oli tarjolla vapaata seurustelua ja karaokea . Aamulla oli Seuran syyskokous. Se on oman jutun arvoinen mutta näin muidenkin Hallitukseen valittujenkin puolesta voin varmaan vielä näin lehden välitykselläkin kiittää jäsenistöä luottamuksesta sillä jotakin on varmaan tehty oikeinkin kun saimme jatkaa työtämme tämän mukavan yhteisen harrastuksemme eteen.

 

Nyt on taas aika laittaa kalusto talviteloille ja moni varmaan voi keskittyä rakenteluun.

Kyllä se talvi siitä taas aika nopeasti menee ja keväällä on uudet koitokset.

Terveisin Tuure

Hydromaster 02

Hydromaster kaivuri Majorin perässä

James 03 

James kaivuri  Valmet 864:n päälle asennettuna.

Mara 05

Kurpan Konepajan rakentama ensimmäinen Mara-salaojakone. Marat rakennettiin pääosin 60-70 -luvulla Fordien ja Massikoiden päälle. Uusimpien peruskoneena oli Valmet.